Vatsanpohjassa nipisteelee, perhosia mahassa. Hiljaisia tyttöjä pukukoppi täynnä, vakavia kasvoja, kaikki kuuntelee keskittyneenä valmentajan ohjeita. Jännittää. Joku heittää vähän läppää, naurahdetaan sille. Edessä on Respect Suomen Cupin ottelu. Arvostettua Naisten Cup:ia on pelattu Suomessa 36 vuotta, viimeksi Wimma oli mukana vuonna 2012 häviten alkukierroksella Merilappi Unitedille 0-3. Nyt vastassa on viime kesältä Kolmosen peleistä tuttu Haukiputaan Pallo joka voitti sarjan ja nousi Kakkoseen. Heinäkuussa voitimme HauPan, syyskuussa tuli takkiin.
”Ketähän siellä pelaa, onko se ja se mukana?” – spekuloidaan. Valmentaja sanoo että keskitytään vain omaan peliin, ei ole väliä ketä tulee vastaan.
Valmistautuminen otteluun on aloitettu jo viikkoja sitten. On treenattu suunnitelmallisesti, harjoiteltu uusia taktiikoita, kerrattu entistä. Otteluaamuna kello soi 5:30. Aamutoimien jälkeen mennään aamupalalle, joukkueena. Tankataan, syödään hyvin että jaksetaan pelata 90 minuuttia.
Aamupalan jälkeen pieni huili kotona jonka jälkeen kopille. Hallilla on kaikki jo kunnossa, on kioskit, lipunmyynnit ja kaikki ympärillä. Me keskitytään vain otteluun.
Aloitusvihellys ja ottelu alkaa, Wimma saa pallon ja aloittaa syöttelyn. Vieläkin jännittää, mitenhän tässä käy? Vastustaja pelaa kovaa eikä anna yhtään senttiä periksi. Hallitsemme kuitenkin peliä ja pikkuhiljaa alkaa muistua että mehän osataan tämä! Katsojat kannustaa, kuluu reilu viisi minuuttia ja PAM! Sanni Lukander paukauttaa maalin! Ja komea maali olikin. Whaat, mitä, me tehtiin avausmaali? Riemu on käsin kosketeltava, yleisö hakkaa käsiä yhteen.
HauPa aloittaa, mutta me saadaan palloa aika pian itselle. Syöttelyä, murtautumista, pallo maalille ja PAM! Riina Nevalainen paukaisee pallon maaliin kun ottelukellossa on lukema yhdeksän minuuttia! Nyt alkaa hymyt löytymään kasvoille myös pelaajilla.
Ottelua on pelattu 16 minuuttia ja HauPa tekee hyökkäystä, pakit jarruttaa menoa, topparit ovat tiiviinä linjana, tästä ei mennä läpi. HauPan pelaaja kompuroi, tuomari puhaltaa pilliin, työnsi kuulemma selästä. Tulee vapari. Muuri kohdilleen ja odottaamaan. Hups, Petra Körkön tarkka laukaus vasempaan yläkulmaan uppoaa verkon perälle. Maalivahti harmittelee että ponnisti liikaa väärään suuuntaan, ei ylettänyt. Ei mitään, tilanne on vielä 2-1.
Palloa liikutellaan vuoroperään kentän poikki, Wimma hallitsee enemmän. Haupan ykköstykki, Riikka Ylitalo tekee muutaman vaarallisen hyökkäyksen mutta yritys kilpistyy joko Wimman muuriin tai ohi maalin laukomiseen. Riikka on syytä pitää tiukassa vartiossa, entinen liiga pelaaja, Wimmassakin pelasi muutama vuosi sitten Kakkosta. Laukaisuvoima on tuhoisa.
Sitten HauPan pelaaja rikkoo ja Wimma saa vaparin, muutama metri ja olisi ollut pilkku.
Riina asettelee pallon nurmelle, muut pelaajat menevät omille, sovituille paikoilleen.
Vauhdinotto ja laukaisu …. Se on siellä! Verkko heilahtaa upean vapaapotkun päätteksi, pallo suoraan moken ulottumattomiin maaliin!
Tämä olisi pitänyt saada videolle, harmittelee jojo, suorastaan upea laukaus kuin oppikirjasta.
Tauolle siirrytään 3-1 lukemissa. Makkara ja kahvi tekevät kauppansa. Ottelua on saapunut katsomaan satakunta katsojaa.
Tauolla molemmat joukkueet vaihtavat yhden pelaajan, ottelussa sallitaan vain kolme vaihtoa. Nyt ei olla kyläsarjassa, on jaksettava pelata täydet 90 minuuttia.
HauPa on saanut tauolla jostain intoa ja alkaa agressiivisemmin prässäämään sekä hyökkäämään.
Ottelun tempo on kova ja virheitä ei sallita, liian löysä syöttä ja vastustaja vie heti pallon.
Wimman puolustus toimii kuin se kuuluisa junan vessa, tiivistä yhteistyötä, HauPan hyökkäyset vesitetään yksi toisensa jälkeen.
Suoritetaan toinen vaihto, Elisa pois ja Jasmi tilalle. Jasmi kokeilee heti ”paria kikkaa” ja harhauttaa vastustajan pelaajat. Tietysti.
Sitten pallo saadaan vastustajan puolustusaluelle ja kentälle vaihdettu Annika Haataja kuljettaa palloa. ”Kuljeta, eteenpäin, eteenpäin”, huutaa valmentaja. Ja Annikahan tekee niin. 35m, 25m, topparit jäi taakse – laukaus. Maali ! ”Mahtavaa”, mylvii yleisö ja vaihtopenkki yhtyy huutoon. Kellossa lukema 74 minuuttia ja tilanne on 4-1. Nyt alkaa tuntua siltä että me voitetaan tämä ottelu.
Peli jatkuu entistä kovempana, HauPa tulee lujaa kylkeen, välillä nilkoillekkin. Ensiapua tarvitaa mutta peli jatkuu. Sitten Riikka Ylitalo tulee voimalla kolmen pelaajan ohi ja syöttää maalin eteen. Wimman puolustus on hetken kuutamolla ja pallo lipuu kahden pelaajan ohi josta Iida Halonen tuikkaa pallon maaliin. 4-2 ajassa 86 minuuttia.
Pallo keskiympyrään ja heti raivoisa hyökkäys päälle. Syöttö, syöttö, pallo Riinalle ja PAM! Riina tekee hattutempun upottamalla pallon HauPan maaliin! Alle minuutti siitä kun verkko heilahti omassa päädyssä pallo on jo toisessa maalissa. Tämä on tahtojen taistelu, periksi antamattomuutta.
Alkaa loputtoman pitkältä tuntuva aika loppuvihellykseen, HauPa tulee päälle kuin yleinen syyttäjä, rikkoo, Johanna Raappana saa keltaisen kortin kun peliä on pelattu 91 minuuttia. Eikö tämä jo lopu? Kun Ottelua on pelattu 93 minuttia tuomari puhaltaa pilliin. Riemu repeää välittömästi, kaikki se jännitys mitä viikon aikana on kertynyt, purkautuu ilon kyyneliin. Voitto!
Loppuverrytely, tankataan vähän ruokaa ja kotia suihkuun. Tästä on hyvä aloittaa kausi mutta työt jatkuu heti maanantaina, valmista ei ole vielä.
(Raportin kirjoittanut joukkueenjohtaja pahoittelee ettei artikkelissa käsitelty pelillisiä asioita sekä sitä Nälkämaa laulua, Heikki Koskelo oli varattu)