Joukkueella oli aikainen herätys – kokoontuminen uimahallilla klo. 6:00. Meriläisen Timo oli kerännyt Lehtikankaan suunnan joukon kokoon ja odotteli jo uimahallilla kun ajelin vuokrabussilla pihaan. Myös Murtomäen suunnassa oli herätty aikaisin. Ritvasten poppoo tuli perässä meidän autolla. Tytöt pakattiin pikkubussiin. Matkaan lähti Tikku, Assi, Emma, Sanni, Anna ja Jassu. Toisessa autossa oli vahva huoltajien tiimi mukana Outi, Seija ja Juha sekä pelaajina Katja ja Julle.

Bussissa oli tunnelmaa heti alkumetreillä, kysymykset sinkoilivat joka suuntaan ja välillä ei odoteltu edes vastausta – selvää hermostuneisuutta oli ilmassa, uusi valmentaja, kovat pelit edessä… . Parinkymmenen kilometrin päästä otettiin mukaan Sara ja Ira. Kun heidät saatiin kyytiin sanoin tytöille, että rauhoittuvat ja rupeavat nukkumaan ja ilmeisesti aikainen herätys sai unen silmiin. Hiljaista pimeätä taivalta Oulun baari Maikkulaan asti. Ennen Maikkulaa Sara jakoi tytöille keltaiset laput, johon pyysin laittamaan kapteenin ja varakapteenin nimet ja sitten Sara keräsi lappuset yhteen sievään kasaan, Julle ja Katja kirjoittivat omat ehdokkaansa tauolla. Aamiainen Maikkulassa oli monipuolinen ja runsas ja hyvin se maistui myös tytöille.

Tauon jälkeen Juha tuli ajamaan bussia ja minä keskityin käymään pelillisiä asioita tyttöjen kanssa läpi. Ensin laskin tyttöjen antamat äänet ja tulos oli mielenkiintoinen – Assi ja Tikku saivat saman verran ääniä, kapteeniksi ja varakapteeniksi. Tytöt siirtyivät viereeni molemmille puolelle istumaan ja käytiin läpi kapteenipalaveri: esittelin neljän pelin avauskokoonpanot ja perustelin heille miksi olin miettinyt ketäkin millekin paikalle. Kävimme läpi vastapuolen joukkueet, sen millainen tuntuma minulla ja kapteeneilla oli. Selkeästi kaikki kolme oli sitä mieltä, että Innon mimmit ovat kovin vastustaja ja Fc Lynx ei ehkä niin hyvä. Ajax:ta ei ollut oikein tietoa ja TP-47 on tasaisen vahva.

Tyttöjen pelijärjestys oli haastava, koska Ira ja Sara olivat 94 syntyneitä, joten eivät saaneet olla kentällä samaan aikaan. Vaihtopelaajia oli kolme. Kapteenien kanssa käytiin kentät läpi sekä tyttöjen roolitukset. Sitten erikoistilanteet, kulmat, maalipotkut ja vapaapotkut.  Lopuksi kävin läpi kapteenien roolit läpi, pukukopissa, alkulämmittelyssä ja kentällä. Korostin kaikille pukukopissa käyttäytymistä, höpötys pois, keskittyminen, varusteiden vaihto ja sitten kun ollaan valmiita, niin hetki keskittymistä silmät kiinni.

Otteluanalyysit

TP-47-FCWimma 0-0

Alussa oli hermostunutta peliä, pallo poltteli jaloissa ja osittain pehmeä alusta teki tytöille tepposia. Alussa oli monta hyvää laukaisupaikkaa, josta tarkemmalla keskittymisellä olisi tullut tulosta. Jassulla, Emmalla ja Tikulla oli hyvät paikat siirtää FC Wimma johtoon. Alun kovan painostuksen jälkeen ottelu tasaantui ja TP-47 sai jonkin laukaisupaikan, mutta onneksi Ira, Katja ja Julle alakerrassa peittivät pahat laukaisut ja Anna hoiteli varmasti loput tilanteet. Erityisesti jäin kaipaamaan Annan kuuluvaa ääntä ja pelin ohjausta, mutta toisaalta hänen rohkeat ulostulot ja hyvät laakeat avaukset helpottivat hyökkääjiemme pallon saamista haltuun. Kokonaisuudessa tästä pelistä jäi valmentajan mieleen seuraavat asiat:

  • varma ja urhoollinen puolustus, pallo saatiin puolustuksesta pois riittävän nopeasti
  • joitakin tilanteita saatiin luotua hyvällä syöttöpelillä
  • sopiva etäisyys puolustajien ja hyökkääjien välissä
  • puhuttiin ennen peliä laukauksista, mutta alustan ja varmaan jännityksen sekä aikaisen herätyksen takia vedot ei oikein hyvin suuntautuneet maalia kohti.
  • erinomaista oli otteluun valmistautuminen, Assi ja Tikku johti joukkuetta tosi hienosti

– alussa hyvä lämmin ennen ottelua ja hyvät venyttely, ottelun alussa upea huuto WIMMA ja viime hetken kapteenien ohjeet jäivät minun sekä monen katsojan mieleen, hyvä tytöt!

– halusin säästää Assin polvia ja samalla kokeilla häntä keskustassa ylhäällä, kokeilu onnistua loistavasti, olen tosi tyytyväinen tapaan, jolla Assi tuli vaihdosta vaikkakin pelkäsi mennä kentälle kokeilemaan uutta paikkaa – palaverissa kävin kaikkien kanssa läpi, jotta kun vaihtomies tulee kentälle niin silloin pitää tapahtua jotakin, hyvä taklaus, hyvä laukaus tai jotakin, jolla herätellään joukkuetta, kaikki mielestäni omaksuivat tämän asian.

– ottelun jälkeen autossa kävimme läpi, mitä pelissä tapahtui. Meillä olisi ollut mahdollisuus voittaa ottelu, mutta toisaalta torniolaiset ovat kuitenkin isokokoisia ja vahvoja sekä heillä oli hyvä maalivahti, toki tietenkin tarvitaan aina onneakin. Pääasia oli kuitenkin unohtaa äskeinen ottelu, tankata hieman ja sitten käytiin seuraavaa ottelua läpi. Autossa huokui tyttöjen kesken hyvä tunnelma – fiilis oli hyvä ja kannustava.

Ajax-FcWimma 1-5

Ajax oli hyvä ja tasainen vastustaja. Alun kokoonpanon jälkeen sanoin ”meidän Elsalle”, että tee maali niin hän kysyi, että vaihdostako, johon sanoin että kun menet kentälle ja ole valmiina. Ja Emma ”Elsa” oli valmiina. Hän laukoi viisi maalia ja olisittepa olleet katsomassa tyttöjen hymyjä. Ajax pelasi mm. intoa vastaan tasan 1-1 ja ei ollut mikään helppo vastustaja. Oikea ratkaisu oli pelin muutos 3-3 sommitelmasta 3-2-1 kokonaisuuteen. Maaleja ei tehdä, ellei koko joukkue ole tukemassa Elsan tapaista target-hyökkääjää.

Alussa Katja, Assi ja Julle hoitivat alakertaa. Ylhäällä aloituksessa olivat Sara, Jassu ja Tikku. Vaihdot Katjan nostamiseksi ylös, Ira Katjan paikalle Saran viereen ja Emman nosto ylös yksin toivat huipputuloksen – tämän voiton arvoa nostaa se, että Into pelasi Ajaxin kanssa tasan 1-1.

Mieleen jäi:

  • hyvä ryhmitys joka mahdollisti sen, että päästiin nopeasti pallon riistoihin
  • Emman huikeat viisi maalia
  • mieletön tsemppi, jolla kaikki kentällä olijat ja vaihtotytöt panivat kroppaa eteen
  • vahva alakerta ja Katjan ja Saran ennakkoluuloton asenne paikan vaihdokseen
  • tyttöjen asenne tarttui myös vaihtopenkkiin – huoltajat ja vaihdossa olevat ja valmentaja yhtyivät riemuun – ”tärkeintä ei ollut voitto, vaan murskavoitto”, lohkaisi Seija.

Fc Lynx-FCWimma 0-6

Pelin jälkeen menimme tyttöjen kanssa pikkubussiin syömään eväitä, tankkaamaan ja käymään ottelua läpi. Iloinen, kannustava ja hersyvä nauru voitetun pelin jälkeen oli tarttuvaa. Annoin tyttöjen nauttia keskenään hurmoksesta ja siirryin huoltajien autoon juomaan kuuma kaakaota ja lepyttämään ylikierroksilla käyvää sydäntä. Hetkisen päästä menin bussiin takaisin ja rauhoittelemaan tyttöjä. Kävin läpi aloituskokoonpanon, puolustuksessa Assi, Ira ja Katja sekä ylhäällä Sanni, Tikku ja Jassu. Vaihdossa oli Julle, Emma ja Sara. Painotin tytöille, että välttämättä pelistä ei tule helppo, vaikka Fc Lynx oli hävinnyt suurinumeroisesti aikaisemmat pelit. Kova keskittyminen, huolelliset alkutoimet ja ei muuta kuin peliin täydellä sydämellä ja totisesti tytöt toteuttivat suunnitelmaa. Jassu teki kaksi ensimmäistä maalia, Sitten Katja, Tikku, Sara ja viimeiseksi Sanni, joka vaihtoon tullessa oli tosi onnellinen, kun oli saanut pelissä maalin.

Peli oli meille helppo, mutta pahaksi onneksi Tikku satutti jalkansa – ennen kovinta koitosta. Huolto pelasi kuitenkin ja saatiin nopeasti jääpussia jalkaan ja lämmintä Tikun ylle.

Laitoimme jalkaan jääpussin kiinni ja koppasin Tikun selkääni ja kuljetin hänet autolle. Etupenkille varasimme hänelle tyynyä selän alle ja mahdolliset ylimääräiset vaatteet, ettei hän kylmettyisi. Laitoin liimateipin jalkaan, jotta jalka pysyisi mahdollisimman suorana ja tukisi nilkkaa. Heti kävi selville, ettei hän pystyisi jatkamaan. Samoihin aikoihin Assi ja Jassu voivat pahoin, tytöt valahtivat kalpeaksi, valittivat vatsaa ja pahoinvointia.

Onneksi huoltojoukoilla oli särkylääkettä mukana. Oliko vähällä vaatetuksella osuutta asiaan?

Into-FCWimma 3-3

Ennen peliä en kerennyt (Tikun jalan sitomisen takia) käydä läpi pelillisiä asioita. Viime tingassa piti päättää nopeasti, kuka tulee alas keskelle hoitamaan puolustusta, vaihtoehdot olivat vähissä. Viimein päätin antaa vastuun Jassulle, joka  hieman arastellen otti tehtävän vastaan. Molemmat kapteenit olivat vaihdossa, Tikulla jalka paketissa ja Assi sairauden kourissa. Kysyin Assin jaksamista ja sanoin, että kävele vähän ja tunnustele miltä tuntuu. Elsa tuli kysymään voiko hän olla kapteeni, johon sanoin että kyllä viidellä maalilla saa yhden pelin kapteenia olla ja sutaisin mustaa teippiä hänen käsivarteen. Jännitys näkyi kaikkien katseissa ja kova keskittyminen oli menossa – Assi käveli ympäriinsä ja kohta kapsahti Seijan syliin istumaan ja Seijahan piti tyttöä sylissä, taisi saada voimia lisää kun puoliajan jälkeen sanoi, että hän haluaa kentälle.

Kauhean, hirveän raastava peli. Katja, Sara ja Elsa tekivät upeat maalit, mutta Innon 23,24 tytöt eivät antaneet periksi ja tasoittivat lopussa tasoihin. Alussa Jassu taisteli leijonan lailla alakerrassa eikä säästellyt itseään. Taistelu oli armotonta, jopa niin että Katja tunsi itsensä niin tuskaiseksi, että tuli vaihtoon. Vaihtomiehiä oli vain yksi, enkä raaskinut laittaa pientä Sannia kovien Kemiläisten puristuksiin. Kaikki tytöt tekivät armotonta kovaa työtä kentällä ja peli oli kovaa ja lopulta helpotuksen huokaus – tuomari vihelsi pilliin. Kova taistelu oli tauonnut ja piti hengitellä pitkiä puhalluksia. Menin laskuissa hieman sekaisin ja ajattelin, että tulimme toiseksi, mutta siitä se ilo repesi kun meidät julistettiin maalierolla voittajiksi.

Palkinnonjaon jälkeen vinkkasin piirin tarkkailijan luokseni, kun Assi kertoi Innon käyttäneen rumaa kieltä kentällä ja kerroimme, mitä tytöt olivat kertoneet ja tarkkailija lupasi viedä viestiä eteenpäin.

Pelin jälkeen tytöt menivät huoltajien kanssa suihkuun, Tikulle laitettiin pussi, jotta teippi ei kastuisi. Kaikki kävivät Seijan kertoman mukaan suihkussa. Suihkun jälkeen kassit kyytiin ja kohti huoltamoa, jonne oli varattu illallinen. Hyvin ruoka maistui tytöille ja karkkia ostettiin kotimatkalle. Kotimatka se vasta oli rattoisa – Katjalla oli radiopuhelimet, jonka välityksellä tytöt keskustelivat ja pelasivat sanapelejä. Minä olin ihan poikki, jotenkin tuntui että kaikki tuli tehtyä mitä pitikin. Jouduin kuitenkin matkan aikana kuuntelemaan poikaystäväjutut, koulujutut ja Assi oli erityisen halukas kuuntelemaan kaikenlaisia asioita.

Käytiin myös valmentaja-asiaa läpi ja kysyin mitä he haluavat jalkapallolta. Keskeisin asia oli että saa olla yhdessä, kuulua joukkoon. Tytöt selvästi kävivät ylikierroksilla: nauru ja räkätys tarttui tytöstä toiseen ja etupenkin tytöt Ira ja Sara saivat hepakan vähän päästä. Vaalassa tehtiin kuljettajan vaihto ja ah mikä rauha oli pikkuautossa verrattuna bussiin. Sanoinkin bussissa jossakin välissä tytöille että pää räjähtää, jolloin siitäkin tytöt keksivät jotakin heidän mielestä hauskaa. Loppumatka meni rauhallisissa merkeissä, pääsihän Juhakin maistamaan tyttöjen loppuhehkuttelua. Vielä vaihdettiin kontiomäen Shellillä kuskia ja Seija vei Ritvaset kotiin. Minä pyörittelin tytöt kotiin ja pikkuhiljaa bussi hiljeni, kunnes Anna lähti viimeisenä. Vielä katsastus auton kuntoon, siivoilu ja palautus Kyllösen Esalle.

Kokonaisuudessa turnaus meni upeasti, tytöt ottivat minut vastaan hieman arkaillen, mutta kun saatiin pelit alkamaan niin tytötkin vapautuivat. Samalla saatiin aikaiseksi toimiva kokonaisuus, jossa oli helppo ohjata ja helppo kysyä, niin minä ainakin sen koin. Lauantaipäivä 26.1.2008 oli ikimuistoinen ja sen teki tyttöjen suuri sydän jalkapalloa ja toisia kohtaan – enpä ole ennen kohdannut tällaista sakkia.

Valmentaja Eero